Näin luet lisäaineet pakkauksesta: ryhmänimi, E-koodi ja pakolliset varoitukset
Lisäaine ilmoitetaan ryhmänimellä ja nimellä tai E-koodilla, esim. säilöntäaine (E 202). Tässä ryhmänimet, poikkeukset ja pakolliset lisämerkinnät.
Lisäaine ilmoitetaan ainesosaluettelossa aina kahdella tiedolla: ensin ryhmänimi, joka kertoo käyttötarkoituksen (esimerkiksi säilöntäaine tai emulgointiaine), ja sen perässä lisäaineen oma nimi tai E-koodi. Merkinnät "säilöntäaine (kaliumsorbaatti)" ja "säilöntäaine (E 202)" tarkoittavat siis täsmälleen samaa. Kun tämän kaavan tuntee, pakkauksen tekstistä on helppo erottaa, mikä on lisäaine ja mikä tavallinen ainesosa.
Tässä oppaassa käydään läpi ryhmänimet, tärkeimmät poikkeukset ja ne lisämerkinnät, jotka pakkauksessa on oltava tiettyjen lisäaineiden kohdalla.
Mikä E-koodi on?
E-koodi on EU:ssa hyväksytyn lisäaineen tunnus. Kaikki EU-maat käyttävät samaa luetteloa, joten E 300 on askorbiinihappo (C-vitamiini) niin Suomessa kuin Ruotsissa. Lisäaineen hyväksyy Euroopan komissio jäsenmaiden kanssa, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on ensin arvioinut sen turvallisuuden. Ennen vuotta 2009 hyväksyttyjä lisäaineita arvioidaan parhaillaan uudelleen: EFSAn mukaan yli 70 prosenttia näistä 315 lisäaineesta on jo käyty läpi.
E-koodi ei kerro, onko aine "luonnollinen" vai synteettinen. E 948 on happi, E 330 sitruunahappo ja E 120 hyönteisistä valmistettu karmiini.
Kaava: ryhmänimi + nimi tai E-koodi
Ruokaviraston ohjeen mukaan lisäaineet ilmoitetaan käyttötarkoitusta osoittavalla ryhmänimellä, jota täydennetään lisäaineen omalla nimellä tai E-koodilla. Ryhmänimet luetellaan EU:n elintarviketietoasetuksen liitteen VII C-osassa.
Esimerkki pullan ainesosaluettelosta voisi näyttää tältä:
Vehnäjauho, maito, sokeri, rypsiöljy, kananmuna, hiiva, suola, kardemumma, emulgointiaine (soijalesitiini), jauhonparanne (E 300).
Yleisimmät ryhmänimet
| Ryhmänimi pakkauksessa | Mitä lisäaine tekee | Esimerkkejä |
|---|---|---|
| Väri | Antaa tai palauttaa värin | E 160a karotenoidit, E 162 punajuuriväri |
| Säilöntäaine | Estää mikrobien kasvua | E 202 kaliumsorbaatti, E 211 natriumbentsoaatti |
| Hapettumisenestoaine | Estää härskiintymistä | E 300 askorbiinihappo, E 306 tokoferolit |
| Happamuudensäätöaine | Säätää happamuutta | E 330 sitruunahappo, E 331 natriumsitraatit |
| Happo | Antaa happaman maun | E 270 maitohappo, E 296 omenahappo |
| Emulgointiaine | Sekoittaa rasvan ja veden | E 322 lesitiinit, E 471 rasvahappojen mono- ja diglyseridit |
| Sakeuttamisaine | Paksuntaa | E 412 guarkumi, E 415 ksantaanikumi |
| Hyytelöimisaine | Hyydyttää | E 440 pektiinit |
| Stabilointiaine | Pitää rakenteen tasaisena | E 407 karrageeni, E 450 difosfaatit |
| Makeutusaine | Makeuttaa ilman sokeria | E 951 aspartaami, E 967 ksylitoli |
| Arominvahvenne | Voimistaa makua | E 621 mononatriumglutamaatti |
| Pintakäsittelyaine | Antaa kiiltävän pinnan | E 901 mehiläisvaha, E 903 karnaubavaha |
| Nostatusaine | Kohottaa taikinan | E 500 natriumkarbonaatit |
Luettelossa on myös esimerkiksi paakkuuntumisenestoaine, vaahdonestoaine, täyteaine, sulatesuola, kiinteyttämisaine, vaahdotusaine, kosteudensäilyttäjä, ponneaine ja kompleksinmuodostaja.
Kun aineella on monta tehtävää
Moni lisäaine sopii useaan ryhmään. Ruokaviraston esimerkissä askorbiinihappo (E 300) voi olla hapettumisenestoaine, happamuudensäätöaine tai jauhonparanne. Pakkaukseen merkitään se ryhmä, joka vastaa aineen ensisijaista tehtävää juuri kyseisessä tuotteessa. Siksi sama E-koodi voi esiintyä eri ryhmänimellä eri tuotteissa.
Poikkeukset, jotka on hyvä tuntea
Muunnettu tärkkelys. Ryhmänimen "muunnettu tärkkelys" yhteydessä yksittäistä nimeä tai E-koodia ei tarvitse ilmoittaa.
Pakkauskaasut. Ne ovat lisäaineita, mutta niitä ei merkitä ainesosaluetteloon, koska niitä ei jää tuotteeseen. Pakkauksessa on silloin merkintä "pakattu suojakaasuun".
Allergeenit. Allergiaa aiheuttava lisäaine on aina ilmoitettava omalla nimellään, eikä pelkkä E-koodi riitä. Ruokaviraston esimerkki: soijasta valmistettu lesitiini merkitään "emulgointiaine (soijalesitiini)", ei "emulgointiaine (E 322)". Rikkidioksidi ja sulfiitit ovat allergeeneja, kun niitä on yli 10 mg/kg tai 10 mg/l.
Entsyymit. Valmistuksen apuaineena käytettyjä entsyymejä ei tarvitse ilmoittaa.
Entä pakkaamattomat tuotteet?
Irtomyynnissä, leipätiskillä tai ravintolassa ainesosaluetteloa ei ole pakkauksessa. Allergiaa ja intoleransseja aiheuttavat aineet on Ruokaviraston ohjeen mukaan silti kerrottava myös pakkaamattomista elintarvikkeista, joko kirjallisesti tai suullisesti. Jos tiedot annetaan suullisesti, asiakkaalle on kerrottava selvästi, että tiedot saa pyytämällä. Kirjallisesti annetuissa tiedoissa allergeeneja ei tarvitse korostaa. Jos haluat tietää muista lisäaineista, kysy myyjältä.
Pakolliset lisämerkinnät
Joidenkin lisäaineiden kohdalla pakkauksessa on oltava erillinen lause:
| Milloin | Pakkauksen teksti |
|---|---|
| Väri E 102, E 104, E 110, E 122, E 124 tai E 129 | "[värin nimi tai E-numero]: voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta" |
| Makeutusaine | "sisältää makeutusainetta" tai "sisältää sokeria ja makeutusainetta" |
| Aspartaami | "sisältää fenyylialaniinin lähteen" |
| Yli 10 % polyoleja | "liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia" |
| Pakkauskaasu | "pakattu suojakaasuun" |
Varoituslausekkeen värit ovat paraoranssi (E 110), kinoliinikeltainen (E 104), karmosiini (E 122), alluranpunainen (E 129), tartratsiini (E 102) ja uuskokkiini (E 124). Polyoleihin eli sokerialkoholeihin kuuluvat esimerkiksi ksylitoli ja sorbitoli – niistä kerrotaan tarkemmin ksylitoliartikkelissa.
Aromit eivät ole lisäaineita
Aromit merkitään sanalla "aromi" tai tarkemmalla kuvauksella, kuten "luontainen mansikka-aromi". Ne eivät ole lisäaineita, eikä niillä ole E-koodia. Kiniini ja kofeiini on kuitenkin aina mainittava nimeltä heti sanan "aromi" jälkeen.
Käytännön vinkit kauppaan
- Ainesosat ovat painojärjestyksessä. Lisäaineet ovat yleensä listan lopussa, koska niitä tarvitaan vähän.
- Etsi ryhmänimeä. Kun näet sanan kuten "säilöntäaine" tai "stabilointiaine", sen jälkeen tuleva sana tai koodi on lisäaine.
- Ruotsinkielinen teksti auttaa. Monessa pakkauksessa on sama luettelo myös ruotsiksi: "konserveringsmedel" vastaa säilöntäainetta ja "färgämne" väriä.
- Tarkista lisämerkinnät. Värivaroitus ja makeutusainemerkintä kertovat nopeasti, kannattaako lukea tarkemmin.
Jos haluat tarkistaa pitkän listan nopeasti, E-koodit – lisäaineet -sovellus lukee ainesosaluettelon kameralla ilman nettiyhteyttä ja selittää jokaisen E-koodin ja lisäaineen nimen suomeksi – myös ruotsin-, norjan- tai tanskankielisestä pakkauksesta.
Yhteenveto
Lisäaine tunnistetaan pakkauksesta ryhmänimestä, jonka perässä on aineen nimi tai E-koodi. Allergeenit on aina kerrottava nimellä, ja värivaroitus, makeutusaine-, fenyylialaniini- ja laksatiivisuusmerkinnät ovat pakollisia tietyissä tuotteissa. Jos haluat tietää, kuinka paljon lisäaineita suomalaiset arviolta saavat, lue Ruokaviraston saantiarviosta.
Osoita kameralla ainesosaluetteloa – E-koodit-sovellus selittää jokaisen lisäaineen rauhallisesti ja lähteineen.
Lataa App StorestaUsein kysyttyä
Mitä E-koodi tarkoittaa?
E-koodi on EU:ssa hyväksytyn elintarvikelisäaineen tunnus. Sama numero tarkoittaa samaa ainetta kaikissa EU-maissa, esimerkiksi E 330 on aina sitruunahappo.
Pitääkö lisäaineen nimi vai E-koodi olla pakkauksessa?
Valmistaja saa valita. Ryhmänimi on pakollinen, ja sen perään merkitään joko lisäaineen nimi tai E-koodi, esimerkiksi happamuudensäätöaine (E 330) tai happamuudensäätöaine (sitruunahappo).
Miksi kaikkia lisäaineita ei näy ainesosaluettelossa?
Esimerkiksi pakkauskaasuja ei tarvitse merkitä ainesosaluetteloon, koska niitä ei jää lopputuotteeseen. Pakkaukseen tulee silloin merkintä 'pakattu suojakaasuun'.
Lähteet
- Elintarvikkeista annettavat tiedot – Osa 4, Ainesosaluettelo — Ruokavirasto (2019-11-07)
- Asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, liite VII C osa — EUR-Lex (2018-01-01)
- Food additives — EFSA (2026-10-27)